heinäkuuta 03, 2019

Utøyan saarella

Ensifiiliksistä ennen matkaa olet mahdollisesti jo lukenut aiheestani: Utøya kutsuu!
Jos et, suosittelen senkin lukaisemaan. Näistä ensitunnelmista on jo kuukauden verran aikaa, ja itse matkakin on toteutettu.


Henkilölle joka rakastaa vuoria ja korkeita paikkoja, ei Norja voinut mitenkään olla pettymys. Jo lentokentälle saapuessamme huomasin horisontissa kohoamaa ja melkein kiljahdin onnesta. Voitte kuvitella miten nämä kiljaisut eskaloituivat kun pääsimme ajamaan alas vuorilta, katsellen vuonoja ympärillämme. 

Saarta vastapäätä oli yksi kauneimmista maisemista mitä olen koskaan nähnyt ja tuijottelin sitä yhteensä varmasti tunteja. Vain nauttien näkymästä ja luonnon kauneudesta. Vaikkakin paikalliset minulle informoi että se on mäki, eikä vuori niin ei se mitään. Mun lättänässä maailmassa - se oli vuori.  

Olimme saarella Suomen Changemakerin edustajina. Olimme osa kansainvälisiä vieraita, joita joukostamme löytyi Sambiasta, Filippiineiltä, Tanskasta, Libanonista sekä Saksasta. Näiden mahtavan mielenkiintoisten tyyppien lisäksi saarelle kokoontui iso kasa Norjalaisia, eli Norjan Changemakerin jäseniä ja vapaaehtoisia. Eli, meillä on saari täynnä vaikuttamisesta kiinnostuneita nuoria, mitä se voisi tarkoittaa? No sitä tietty että meillä kävi todella monta mielenkiintoista luennoitsijaa, ja pääsimme kuulemaan Norjan Changemakerin uudesta ilmastokampanjasta. Päivät olivat täynnä uuden oppimista, vanhan kertausta sekä jatkuva pyörivä motivaatio mielessä "What_can_we_do". 

Pääset lukemaan lisää luennoistamme ja vaikuttamiseen liittyvistä toiminnoista artikkelistamme Changemakerin sivuilla, linkki tästä: 

Aikaisimmassa historiassaan viereisen saaren munkit pitivät Utøyan saarta heidän yrttipuutarhanaan. Tämän johdosta varmasti vieläkin saarella on todella hyvin kukoistava luonto ja runsas sellainen.

Ei olisi voinut uskoa että noin pienellä saarella on niin rikas historia. Vaikka saaren on omistanut oikeistoöveri ja saari on ilahduttanut aikanaan natsejakin, on sen historia isoksi osaksi vasemmistolaisessa toiminnassa. Hippien kerääntymisiä sekä paremman tulevan suunnittelua.


Kerroin aikaisemmassa aiheessa, miten halusin tehdä itsekin jotain muuttamaan energiaa tuolla saarella, joten polttokuvioin puuhun eri riimuja, erityisesti Othalan - joka kuvaa perintöä sekä yhteyttä esi-isien maahan. Sielullinen yhteys sukupolvien taakse joka avautuu kohti kylää sekä suurempaa yhteisöä. Keräsin villikukista kimpun ja seurasin polkua kauimpaiseen kulmaan mihin pääsin, en tiennyt miksi se veti puoleensa mutta myöhemmin luin että juuri sinne oli murhattu kahdeksan nuorta yrittäessään Breivikkiä pakoon. Tuntuu että valitsin oikean paikan.

Pidin Travis helistimen kanssa hetken, ja annoin tuulen puhaltaa vieden riimut ja energiat mennessään. Muistomerkki jäi sinne, toivottavasti ikuisesti.

Tähän mennessä kaikkein vaikuttavin muistomerkki mitä olen nähnyt, oli New Yorkissa. Menetetty World Trade Center ja sen kohdalla oleva musta aukko, kuvaten niin vaikuttavasti tuon menetetyn rakennuksen puuttumista. (Lue lisää ENG: Everything near Battery Park). Kuitenkin, Utøyan jälkeen on pakko sanoa, että saarella sijaitseva memorial on kaikkein vaikuttavin tähän mennessä. Vanha kahvila-rakennus, minkä sisään murhattiin 13 nuorta, on osittain säilytetty uuden rakennuksen sisällä. Siellä on sama piano minkä taakse kaksi nuorta kuoli, siellä on luodin reiät seinässä ja siellä on kuvia muistuttamssa heistä ketkä menetettiin. Uusi rakennus sisältää kaksi seinää. Sisempi seinä koostuu 69:stä puu pilarista, ketkä edustavat 69:sää uhria. Sen seinän ulkopuolella menee toinen seinä, koostuen 495 pienemmästä puu pilarista, edustaen joukkomurhasta selvinneitä. Heitä jotka aina kantavat tuota tapahtumaa ja noita 69;sää muuta muistoissaan. Sisältä löytyy kahvilan alta oppimistila nuorille ja talon yläosasta tapahtumaketju minuutilleen iskun tapahtumista. 

Itselleni isoin sydämensärkijä oli viesti keskustelut mitä uhrit ovat esim. vanhemmilleen lähettäneet. Saaren laidasta metsien keskeltä löytyi myös "The Clearing", muistomerkki joka roikkuu ilmassa, sisältäen kaikkien uhrien nimet ja iät. Nuorin kuollut oli 13-vuotias. 


Joillekkin isot muistomerkit tuntuvat siltä, että siinä vähän lypsetään sillä tradegialla, ja oikein ruokitaan sitä ihmisten uteliaisuutta. Mikä on varmasti osittain tottakin, koska ihmisiä kiinnostaa epä-inhimilliset asiat. Herää niin paljon kysymyksiä, miksi? Mikä jotanut tähän? Miten tämän voisi estää? Miten tämän voisi ennakoida? Itse kun asiaa mietin, minusta on hyväkin että niitä vähän "lypsetään", koska ihmisten on tapana unohtaa tradegiat. Toisesta maailmansodastakaan ei ole kuin muutamia kymmeniä vuosia ja silti siitä puhutaan kuin kyse olisi tuhat vuotta sitten tapahtuneesta. Jos emme tuo asioita vahvasti esiin, emme välttämättä ala kysymään noita kysymyksiä. Ja jos emme kysy, emme keksi ennalta ehkäistä niitä. Tradegian vahvasti esiin tuomisella on se hyvä puoli, että se tuo sen ihmisten tajuntaan. Se saa ihmiset miettimään että "Näin oikeasti kävi". 


Monelle voisi olla kauhistuttavaa edes ajatella matkaa saarelle, missä on näinkin väkivaltainen historia. Tuolloin vuonna 2011 siellä oli vahvasti vasemmisto-teemainen nuorten kansaivälinen leiri, mitä tälläkin kertaa oli ohjelmassamme. Mutta pitämällä saarta yhä toiminnassa, emme anna pelolle valtaa, emmekä hänelle. Kun jatkamme taistelua oikean puolesta emme anna hänenlaisille valtaa. 

Saari on kaunis, ja täynnä energiaa. Se on kokoontumispaikka monille, ja kaunis paikka järjestää toimintaa. Olen iloinen että sain tämän mahdollisuuden kokea Norja, mutta myös kokea Utøya. En ikinä uskonut että sellainen mahdollisuus tulisi vastaan. Olen iloinen jokaisesta ihmisestä kenet tapasin ja toivottavasti tapaan heidät vielä uudestaankin. 

 Jag er skikkelig lykkelig

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti